Jos kilpailemaan lähdetään, kaikki terveet hevoset jaksavat juosta ihmisen uuvuksiin. Sen tähden on mieletöntä, että hevosten jalostamisessa vuosisadasta toiseen keskitytään elikon juoksunopeuteen.
Aivan muiden avujen parantamisesta olisi paljon suurempi hyöty ja ilo. Sekä konille itselleen, että – vaivan säästönä – hepoa hoitaville ihmisille.
Hevoselle olisi mm. suureksi avuksi saada näppärä käsipari, jolla se itse voisi helposti tomuttaa satulahuopansa, ojentaa pilttuun hyllyltä nameja oerheen kiiluvasilmäiselke koiralke, koiralle, joka ei nameihin itse yllä (kissa kyllä saa nameja ominkin neuvoin), ja kätten avulla hevonen voisi puristaa finnin naamastaan ja (istualtaan) rapsutella pilttuutoverikaniaan.
Kummallista on, ettei näin selvä asia oivallu hevosjalostuspiireille!